Norjalaisen Samuel Bjørkin ajoittain lähes
sietämättömän jännittävä esikoisdekkari rakentuu hyytävän rikoksen ympärille.
Satunnainen koiraansa ulkoiluttava ohikulkija löytää metsästä 6-vuotiaan tytön
roikkumassa kuolleena puussa. Tyttö on puettu mittatilaustyönä tehtyihin
nukenvaatteisiin ja selässään hänellä on koulureppu täynnä kirjoja.
Kaulassa tytöllä roikkuu lappu, jonka viesti on lyhyt ja kylmäävä: "minä
matkustan yksin". Tapaus nousee välittömästi otsikoihin ja kaikki alkaa
saada vähitellen yhä painajaismaisempia piirteitä, kun valkenee että asialla on
sarjamurhaaja, jolla suunnitelma ja motiivi.
Rikospoliisi Holger Munch etsii syyllistä
yhdessä Mia Krügerin ja muun tiiminsä
kanssa. Munch on jo keski-iän paremmalla puolella oleva poliisi
ja tuo väistämättä mieleeni ruotsalaisen kollegansa Wallanderin. Jotain samaa
heidän juroudessaan ja tietynlaisessa erakkoluonteessaan on. Munchin nuorempi
työpari Mia Krüger on älykäs ja lahjakas tutkija, mutta henkilökohtaisessa
elämässään siinä määrin haaksirikkoutunut, että hän on tehnyt päätöksen poistua
tästä elämästä oman käden kautta, kunhan murhaaja on saatu kiinni.
Juoni on rakennettu taitavasti ja tilannetta katsellaan useiden henkilöiden näkökulmasta. Vaikka selviteltävänä oleva murha ja kirjassa yhtenä sivujuonteena kulkeva teema lapsiin kohdistuvasta väkivallasta sekä kaltoinkohtelusta ovat vastenmielisiä, ei kirjassa silti sorruta mässäilemään väkivaltaisilla tilannekuvauksilla. Jännitystä pidetään yllä psykologisin keinoin ja mikäpä olisi sen koukuttavampaa. Kirja ei silti tarjoile mitään uutta sinänsä, dekkarimaailma kun on pullollaan toinen toistaan kauheampia murhia ja pahoja ihmisiä. Ehkä eniten vaikutuin siitä, kuinka Bjørk onnistuu sitomaan kaikki langat toisiinsa ja pitämään yllä intensiivistä jännitystä alusta loppuun saakka.
Mielestäni pohjoismaalaisissa dekkareissa, elokuvissa ja rikossarjoissa on yhdistävänä piirteenä kaiken yllä leijuva hieman alakuloinen ja välillä jopa depressiivisyyteen kallistuva ilmapiiri. Näkisin, että tässä suhteessa pohjoismaalaiset kirjailijat ja käsikirjoittajat erottuvat edukseen muista. Myös Bjørk piirtää silottelemattoman kuvan raskaan sarjan rikoksia ratkovien poliisien elämästä ja persoonista. Työ jättää jälkensä monella tavalla. Silti työtiimi on hitsautunut yhteen ja tekee työtä lähes nukkumatta ja syömättä, laittaen kaiken likoon, jotta syyllinen saadaan kiinni.
Juoni on rakennettu taitavasti ja tilannetta katsellaan useiden henkilöiden näkökulmasta. Vaikka selviteltävänä oleva murha ja kirjassa yhtenä sivujuonteena kulkeva teema lapsiin kohdistuvasta väkivallasta sekä kaltoinkohtelusta ovat vastenmielisiä, ei kirjassa silti sorruta mässäilemään väkivaltaisilla tilannekuvauksilla. Jännitystä pidetään yllä psykologisin keinoin ja mikäpä olisi sen koukuttavampaa. Kirja ei silti tarjoile mitään uutta sinänsä, dekkarimaailma kun on pullollaan toinen toistaan kauheampia murhia ja pahoja ihmisiä. Ehkä eniten vaikutuin siitä, kuinka Bjørk onnistuu sitomaan kaikki langat toisiinsa ja pitämään yllä intensiivistä jännitystä alusta loppuun saakka.
Mielestäni pohjoismaalaisissa dekkareissa, elokuvissa ja rikossarjoissa on yhdistävänä piirteenä kaiken yllä leijuva hieman alakuloinen ja välillä jopa depressiivisyyteen kallistuva ilmapiiri. Näkisin, että tässä suhteessa pohjoismaalaiset kirjailijat ja käsikirjoittajat erottuvat edukseen muista. Myös Bjørk piirtää silottelemattoman kuvan raskaan sarjan rikoksia ratkovien poliisien elämästä ja persoonista. Työ jättää jälkensä monella tavalla. Silti työtiimi on hitsautunut yhteen ja tekee työtä lähes nukkumatta ja syömättä, laittaen kaiken likoon, jotta syyllinen saadaan kiinni.
Jos
pidät pohjoismaalaisesta dekkarikirjallisuudesta, älä ohita tätä kirjaa!
Bjørk, Samuel: Minä matkustan yksin (Det henger en engel alene i skogen). Otava 2016. 428 s.
Bjørk, Samuel: Minä matkustan yksin (Det henger en engel alene i skogen). Otava 2016. 428 s.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlainen asiallinen ja asiaan liittyvä palaute sekä kommentointi on tervetullutta!