Pitkä blogihiljaisuus päättyy vihdoin. Viikko sitten palasin takaisin arkeen koti-Suomesta, jossa vierähti kolme kuukautta. Toukokuussa hekumoin ajatuksella edessä olevasta kesästä Suomessa perheen, suvun ja ystävien parissa. Nyt kun olen ollut jo viikon kotona täällä maailman laidalla, tuntuu että kesä meni silmänräpäyksessä. En ehtinyt tehdä kesän aikana läheskään kaikkea sitä, mitä etukäteen olin ajatellut. Niinpä olisin mielelläni vielä hetken aikaa nauttinut läheisten seurasta ja puhtaasta Suomen luonnosta, mutta toisaalta on kiva olla omassa kodissa ja aloittaa tämän elämänvaiheen tavallista arkea suurkaupungin vilinässä.
Kirjoja tuli kesällä kaiken kiireen(!) keskellä toki luettua, joskaan ei yhtä paljon kuin olin etukäteen ajatellut ja toivonut. Luetuista kirjoista irronnee muutamia ajatuksia tämän viikon puolella. Samalla tartun innolla lukemattomien kirjojen pinoon!
Kirjat, joita luen ja blogissani käsittelen, eivät suinkaan ole juuri edellisenä päivänä tai edellisellä viikolla ilmestyneitä uutuuksia. Ne ovat sellaisia kirjoja, joita tänne käsiini saan ja jotka kulloinkin syystä tai toisesta ovat mielestäni houkuttelevaa luettavaa. Niinpä minulla ei ole mahdollisuutta tai haluakaan kilpailla siitä, ehdinkö saada ajatukseni ilmoille jostain odotetusta uutuuskirjasta ennen muita. Kaiken muun tohinan keskellä lukeminen on ihana lepohetki ja inspiraation lähde, ilman mitään suorituspaineita suuntaan tai toiseen. Sitten jos joku kirja herättää riittävästi ajatuksia, on niitä kiva jakaa muillekin.
Oikein kirjarikasta ja antoisien lukuhetkien täyttämää syksyä jokaiselle!
Luennassa
As long as there is no teleportation, the books will do.
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Kiirettä ja Viveca Steniä!
Kuten aina keväisin, on nytkin ollut melkoista huisketta viime aikoina. Niinpä valitettavasti blogin päivittäminen on saanut odottaa ja suuremmaksi harmiksi on todettava, että lukuhetkiäkin on ollut vain harvakseltaan. Vielä muutama viikko ja sitten taas helpottaa!
Sentään yhden kirjan olen saanut luetuksi sellaisena työmatkatilkkeenä. Viveca Stenin kirja "Juhannusmurha" oli kelpoa luettavaa, joskaan ei samalla tavalla koukuttava kuin muutama muu tämän vuoden puolella lukemani dekkari. Juhannuksena rantapöheiköstä löytyy teini-ikäisen pojan ruumis ja varsin pian selviää, että nuorison juhannuksenvietto pääsi karkaamaan käsistä pahemman kerran. Kirjan edetessä teinien keittämää juhannussoppaa yrittävät lusikoida sekä poliisit että vanhemmat tahoillaan. Plussaa kirja saa merenrantamiljöön onnistuneesta kuvailusta, sekä itseäni hieman yllättäneestä loppuratkaisusta.
Vaikka hoppua riittänee tästä lähes kesään saakka, polttelee seuraava lukematon kirja jo näppejä. Lukuiloa ja kevätaurinkoa myös Sinulle!
Viveca Sten: Juhannusmurha. WSOY 2016. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. 436 s.
Sentään yhden kirjan olen saanut luetuksi sellaisena työmatkatilkkeenä. Viveca Stenin kirja "Juhannusmurha" oli kelpoa luettavaa, joskaan ei samalla tavalla koukuttava kuin muutama muu tämän vuoden puolella lukemani dekkari. Juhannuksena rantapöheiköstä löytyy teini-ikäisen pojan ruumis ja varsin pian selviää, että nuorison juhannuksenvietto pääsi karkaamaan käsistä pahemman kerran. Kirjan edetessä teinien keittämää juhannussoppaa yrittävät lusikoida sekä poliisit että vanhemmat tahoillaan. Plussaa kirja saa merenrantamiljöön onnistuneesta kuvailusta, sekä itseäni hieman yllättäneestä loppuratkaisusta.
Vaikka hoppua riittänee tästä lähes kesään saakka, polttelee seuraava lukematon kirja jo näppejä. Lukuiloa ja kevätaurinkoa myös Sinulle!
Viveca Sten: Juhannusmurha. WSOY 2016. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. 436 s.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)